I was supposed to get the results on Wednesday 13 May, but I got them already on the Tuesday. At the time I was just at the dentist. Of course I could not answer the phone, so I saw who called after the appointment.  I was told I have breast cancer at the dentist’s waiting room – what a place to find out about cancer!

I called my husband after catching my breath and shed a few tears in the crowds of central Helsinki. That’s all.

Then I began a new chapter in my life. 

So, now I had the news and would start working on the logistics of it all. Oh the action!

I called the cancer nurse at the breast surgery of the Helsinki Women’s Clinic immediately. By coincidence the nurse was reading referral sent by fax when I called.

I got an appointment at the polyclinic for Thursday, 14 May.

I met the operating doctor, a nice and cheery plastic surgeon, and a woman. Just the type that can handle me and gets what I want and do not want.

The surgeon also clarified that I will not know for sure what will happen with my breast – will they remove only a small part or the whole breast – until at the surgery itself/after the surgery. What you can see in the images is a small, 1.5cm growth, but how the cancer cells have spread does not show. 

Vastauksen piti tulla keskiviikkona 13.5. mutta se tuli jo tiistaina 12.5.

Olin tuolloin juuri istahtanut ylimääräiseen hammaslääkärisessioon kun puhelin soi. En tietty voinut vastata. Kun hammas oli valmis näin kuka soittaja oli.

Sain syöpätiedon hammaslääkärin odotushuoneessa. Mikä paikka saada tietää rintasyövästä!

Ulos käveltyäni ja hetken hengitettyäni soitin miehelleni. Tuolloin tipahti ainoat muutamat kyyneleet keskelle Rautatientorin ihmisvilinää. Siinä se. 

Ja alkoi uusi jakso elämässä. Nyt oli tieto ja alkoi käytännön järjestelyt. Se olikin vauhdikasta toimintaa! Soitin välittömästi Naistenklinikan rintakirurgian syöpähoitsulle. Sattumoisin juuri soittaessani hän luki faxilla tullutta lähetettä. 

Sain polikäynnin torstaiksi, 14.5. Tapasin leikkaavan lääkärin. Mukava, reipas plastiikkakirurgi ja nainen, juuri sellainen joka osaa hoitaa minua! Sellainen, joka tajuaa ilman rautalangasta vääntöä mitä haluan ja mitä en. Selvisi myös, että lopullinen tieto miten rintani kanssa käy – poistetaanko vain osa vai onko syöpäsolut levinneet niin, että koko rinta pitää poistaa, selviää lopullisesti vasta itse leikkauksessa/leikkauksen jälkeen. 

Se mitä kuvista näkyy on pienehkö, noin 1,5 cm kokoinen mutta solujen levinneisyys ei kuvista näy.

Here is a photo taken on Sunday, 17 May. You can see how the bruising is still very much there!

Tässä sunnuntaina 17.5.09 otettu kuva josta näkyy vielä kuinka mustelma on sitkeässä!

How am I doing and what is going on in my mind now?

I am doing fine. I am not sad and crying rivers. This could have happened to anyone but it happened to me. We will try and treat the cancer and life goes on. 

In Finland, almost 90% of diagnosed breast cancer cases are cured.

What I am scared of is a) all sorts of needles, and b) pain.

I have a real phobia of needles. Luckily modern needles are pretty thin, nevertheless…

Pain is unpleasant and in the long term quite tough. I become very irritable if I have to suffer from pain for a long time.

Fortunately there is now a range of pain-killers and they also prescribed quite differently to the times when you just had to suffer.

The surgery will take place on 10 June in Helsinki but I will fly there a few days before the operation. So the next entry on this topic will be after the surgery.

And really, I do not need people to feel sorry for me. I am doing just fine. I’m in the sun now for a few weeks, working out with the exercise ball and doing Pilates, swimming happily in the warm water. 

So do not feel sorry for me, but go and book yourself an appointment for a mammography at least every two years and tell your friends to do the same! The sooner breast cancer is diagnosed the better chances of getting cured.

More on this topic in mid-June…

Miten voin ja mitä mietin?

Voin ihan hyvin. En surkuttele enkä sure. Tämä on minun kohdalleni, ihmisen elämään kuuluvaa draamaa. Syöpä yritetään hoitaa pois ja elämä jatkuu.

Suomessa melkein 90% todetuista rintasyövistä saadaan hoidettua.

Ainoat mitä jännitän on kaikenlaiset neulat ja pistämiset ja järjetön kipu.

Minulla on järkyttävä neulakammo. Onneksi nykyiset neulat on aika ohuita mutta silti…Kipu tai särky on epämiellyttävää ja rankkaa pitkäkestoisena. Minusta tulee ärtyisä akka. Onneksi nykyään kipulääkkeitä on ja niitä myös annetaan toisin kuin joskus aiemmin kun piti vaan kärsiä.

Leikkaus on siis 10.6. Helsingissä jonne siis taas matkaan muutamaa päivää ennen operaatiota…

Seuraava päiväkirjamerkintä tämän asian suhteen tulee siis tuon leikkauksen jälkeen.

Ja hei, ihan totta, en tarvitse surkuttelua tai osanottoja. Minä voin ihan hyvin! Otan aurinkoa muutaman viikon koko kesän edestä, jumppaan pallolla ja pilateksella vatsaani littanaksi, uin riemurinnoin kun vielä on rinnat! ja lämmin, +25 asteinen, uima-altaan vesi…

Älkää siis surkutelko vaan käykää itse ja haastakaa kaverinne myös mammografiaan vähintään joka toinen vuosi.

Mitä aiemmin rintasyöpä todetaan sitä suuremmat ovat paranemismahdollisuudet.

Tämän asian tiimoilta blogissa seuraavan kerran kesäkuun puolen välin kieppeillä…